My feed

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

27.2. Kävin viime syksynä Night Visions -yörupeaman aikana katsomassa Kurando Mitsutaken Karate Killin ja olin melko lailla vakuuttunut, ettei minun tarvitse tutustua miehen ohjaustöihin sen tarkemmin. Jonkinlaisen epätoivoisen aivonyrjähdyksen seurauksena varasin kuitenkin tämän elokuvan kirjastosta. Gun Woman pyrkii kaiketi modernisoimaan japanilaisia naisvaltaisia kostoelokuvia (Female Prisoner Scorpion, Lady Snowblood jne.), mutta lopputulos on näihin elokuviin verrattuna helvetin halpa, tyylitajuton ja ihan vain todella huono. Elokuvan musiikki on todella raastavaa ja hajottavaa kitaraulinaa ja sitä käytetään joka vitun kohtauksessa, koska tekijöillä ei tunnu olevan pienintäkään ymmärrystä musiikin hyödyntämisestä elokuvassa. Jos olet kiimainen esiteini ja elokuvaharrastuksesi on sillä tasolla, että kauniin naisen rintavarustus ja aseen heiluttelu saavat viisarisi heilahtamaan, niin tässäpä elokuva sinulle. Kaikki muut löytänevät inspiroivampiakin tapoja tuhlata elämäänsä.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated The Future

 The Future 6/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

26.2. Miranda July edustaa elokuvantekijänä sitä itsetietoista ja osittain -riittoista indie-kenttää, joka vedonnee moderneihin koulutettuihin kaupunkilaisiin, mutta on sisäänpäinlämpiävyydessään liian vierasta suurelle yleisölle irtautuakseen itse rakennetusta lokerostaan. July on ohjaajana ilahduttavan peloton ja kokeilunhaluinen, vaikka välillä se sitten johtaakin virhearviointeihin, kuten tässä elokuvassa kissan käyttämiseen kertojaäänenä. Parisuhdedraama käynnistyy, kun muutaman vuoden seurustellut pariskunta päättää hankkia kissan. Vastuullisen roolin ottaminen toisen olemassaolosta saa heidät havahtumaan ajan kulumiseen ja molemmat ryhtyvät oireilemaan omilla tavoillaan. July ei päästä hahmojaan helpolla, vaan parisuhteen asteittaista rapistumista kuvataan inhimillisten erheiden kautta ja kohtuullisen realistisen linssin läpi - olkoonkin, että elokuvassa käytetään taiteellisena tehokeinona mm. ajan pysäyttämistä. Lopputulos on melankolinen ja monia hienoja kohtauksia sisältävä draamakomedia, josta ei puutu myöskään ajatusta ja reflektiota.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated The Neon Demon

 The Neon Demon 4/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 2 items to Films Watched in 2017 list

7 years, 2 months ago

Kukkakaali voted for list

Watched in 2017 (30 movies items)

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated Captain Fantastic

 Captain Fantastic 6/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

21.2. Captain Fantastic osittain kärsii pienehkön budjetin indie-elokuvien syndroomasta - vakavien teemojen käsittely (tässä tapauksessa perheen äidin masennus ja itsemurha) uhkaa jäädä höttöisen ja keskivertokatsojaa huomioivan turvallisella tavalla kulmikkaan kerronnan alle. Kovasti yritetään olla vaihtoehtoelokuvaa, mutta todelliset taiteelliset riskit puuttuvat, koska pelätään yleisön vieraantumista sisällöstä. Noam Chomsky-päivää juhlistavan vasemmistolaishippi-isän epäortodoksisia kasvatusmetodeja on kuitenkin varsin kiinnostavaa seurata. Elokuva herättää myös pohtimaan lasten kasvatukseen liittyviä ongelmakohtia, sillä kaikessa överiydessään elokuvan isän kasvatuskeinoissa piilee myös totuuden siemen - kaikista ei tarvitse tulla oman elämänsä Chomskyja, mutta ei se ainakaan maailmaa pahentaisi, jos yleissivistyksellinen perusoppimäärä varmistettaisiin jo kotona. Viggo Mortensen on roolissaan erinomainen ja nostaa muuten vähän tasapaksua roolitusta paremmalle tasolle. Captain Fantastic on oikein mukava hyvän mielen elokuva, jota voi suositella jos englanninkielinen termi 'quirky' ei saa aikaiseksi oksennusrefleksiä.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 2 items to their collection

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 2 items to Films Watched in 2017 list

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

16.2. Nyt varmaan liikutaan sellaisella alueella, että kredibiliteetti cinefiilinä katoaisi saman tien, jos sellaista olisi joskus ollut, mutta myönnettäköön - päällimmäiseksi jäänyt fiilis Day of Wrathista oli sen tylsyys. Jäykkiä, vakavia ihmisiä vakavien asioiden parissa pelkistettyjen lavasteiden ympäröimänä. Elokuva on kauniisti kuvattu ja elämänilottomalla tavalla tunnelmallinen, muttä tällainen akateemisen oloinen ja tunneilmaisua karttava kerronta tarvitsee mielestäni tuekseen esim. Bergmanin kaltaisen dialogin mestarin toimiakseen. Nyt sain jatkuvasti kamppailla, että kiinnostus elokuvaa kohtaan pysyy yllä. Ei puhutellut minua siinä määrin kuin monia muita, mutta ei kait kaiken tarvitsekaan.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 2 items to their collection

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

15.2. Divines on feministisen pohjavireen omaava kahden Ranskan slummeissa kasvaneen angstisen teinitytön kertomus, jossa haetaan rajoja omalle käyttäytymiselle mm. koulusta pois jättäytymisellä, huumekaupalla ja muulla vähemmän suotavalla aktiviteetilla. Naisnäkökulman painottaminen on onnistunut ratkaisu, mutta elokuva ei oikein missään vaiheessa kykene irtautumaan genrensä muotokielestä. Elokuvan kolmas akti viedään myös uskottavuuden kannalta turhan pitkälle - gangsterielokuvan mallintaminen tuntuu vähän löperöltä ja tarpeettomalta. Elokuvan pääosaparivaljakko tekee oivaa työtä ja heille olisi suonut myös vähemmän patetian puolelle valuvan kohtalon. Esikoisohjaaja Houda Benyamina vaikuttaa kuitenkin ihan lupaavalta uudelta tuttavuudelta.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

14.2. Scifi on elokuvagenrenä alituinen pettymys, eikä Gattaca valitettavasti osoittaudu poikkeukseksi. Eugeniikan filosofisilla ulottuvuuksilla voisi kehitellä monenmoista skenaariota, mutta Gattaca ei lopulta tarjoa ajatusleikille kuin alkupisteen ja sen jälkeen tyytyy toteamaan, että geenit eivät kuitenkaan kaikissa tapauksissa määrittele ihmisen kohtaloa. Elokuvassa esitellään heti alkumetreillä päähenkilölle tavoite, jota kohti pyrkiä ja sen jälkeen katsotaan, kun Ethan Hawken esittämä geneettisesti "viallinen" hahmo pyrkyröi kohti unelmaansa. Jotenkin koko ajan odotin, että elokuvan premissi nostettaisiin uudelle tasolle elokuvan edetessä, mutta ei tässä lopulta paljoakaan tapahdu. Gattacan katsoo ihan mielellään, mutta mutkia oikova tarina on koko ajan hieman epäjohdonmukainen hahmojensa käsittelyssä (mm. Jude Lawn ÄÖ-nero jää täysin etäiseksi juoppolalliksi). Painopiste on taas omasta näkövinkkelistä tarkasteltuna lievästi vinksallaan epäolennaisuuksiin päin, mutta yleisö arvostaa, joten vika on todennäköisesti minussa.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali voted for list

album of the year (1957-2018) (61 music items)

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

13.2. Kaurismäkeä lukuun ottamatta Hymyilevä mies lienee parasta, mitä suomalaiselle elokuvalle on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Mikään ei töki, särähdä tai vihlo. Poikkeuksellista. On oikeasti todella ilahduttavaa, että Suomessa on saatu aikaiseksi näin elokuvallisesti valmista ja omaehtoista kerrontaa. Oma hieman varauksellinen suhtautuminen kohdistuu vain ja ainoastaan nyrkkeilyelokuvaan genrenä - aihepiiri kun ei oikeastaan kiinnosta yhtään. Toki voidaan argumentoida, että pinnan alla kukkii hyvin ihmisläheinen tarina rakkaudesta, elämän isoista valinnoista ja suomalaisesta mentaliteetista, mutta se ei poista sitä tosiaa, että suurin osa elokuvasta liittyy nyrkkeilyotteluun valmistautumiseen. Olli Mäen lenkkeily tai saunahikoilu ei nyt vain herätä oikeastaan minkäänlaista tunnereaktiota tai ajatusta, no, mistään. Elokuva kulkee kohti väistämätöntä päätepistettään ansiokkaasti, mutta osittain myös vähän särmättömästi. Kilpailullispainotteisessa nyrkkeilyelokuvassa jännitettä olisi epäilemättä eri tavalla - nyt nyrkkeilytematiikkaan käytetään mielestäni liian paljon aikaa siihen nähden, että ottelun lopputuloksella ei oikeastaan ole mitään väliä laajemmassa kontekstissa. Juho Kuosmasen tulevia tekemisiä odotan joka tapauksessa innolla.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated Farewell

 Farewell 8/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

13.2. Larissa Shepitkon menehdyttyä auto-onnettomuudessa aviomies Elem Klimovin harteille jäi saattaa Farewell valmiiksi. Shepitkon elokuvia en valitettavasti ole nähnyt yhtään, joten on vaikea arvioida kuinka paljon hänen kädenjälkeään elokuvassa on, mutta tyylillisesti ei olla kaukana Klimovin sotaklassikosta Come and See, josta löytyy kaikkien hirveyksien alta myös Farewellissa nähtävää vahvaa luontotunnelmointia ja jotenkin ihan maagisen kuvauksellista otetta. Farewell kertoo tavallaan menneestä maailmasta - luonnon väistymisestä "kehityksen" tieltä. Matyoran saarta evakuoidaan tulevaa patoa varten, joka aikanaan tulee hukuttamaan saaren. Kylän modernista näkövinkkelistä alkeellisissa olosuhteissa elävät asukit eivät kuitenkaan ole halukkaita jättämään ainoaa todellisuutta, jonka he ovat tunteneet. Mieleen tuli Svetlana Aleksijevitsin teos Tsernobylista nousee rukous, jota luen parhaillaan. Siinä Tsernobylin lähialueiden haastatellut asukit eivät halua poistua kotikylistään, vaikka säteilymäärät ylittävät turvarajat satakertaisesti. Haastatellut itse arvelivat syyksi venäläistä sentimentaalista mentaliteettia, jossa rationaalisuudelle ei anneta paljoakaan painoarvoa, mutta kotiseuturakkaus ja yhteisö merkitsevät paljon. Farewellissa näkökulma on selvästi ekologinen ja ihmisen rahankatkuista lyhytnäköisyyttä kritisoiva. Se on kaunis ja surumielinen elokuva, jota voi suositella erityisesti kaikille venäläisen taiteellisemman ilmaisun ystäville.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated Elegy to the Visitor from the Revolution

 Elegy to the Visitor from the Revolution 5/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

9.2. Todella pitkistä, staattismeditatiivisista mustavalkoelokuvista tunnetun Lav Diazin Elegy to the Visitor from the Revolution on hänelle vaatimattomasti vain 80 minuuttia pitkä. Silti elokuva tuntuu olevan rakennettu huomattavasti pidempää kestoa ajatellen. Vajaassa puolessatoista tunnissa löyhä juonentapainen esittelee pikemminkin alkupisteensä kuin kokonaisvaltaisen taide-elämyksen. Diazilta olen aiemmin nähnyt Norte, the End of Historyn ja verrattuna ko. elokuvan dostojevskilaiseen universaaliin tavoitettavuuteen, Elegy... tuntuu temaattisesti todella etäiseltä ja jopa keskeneräiseltä. Omanlaistaan melankolista viehätystä ja tunnelmaa elokuva toki sisältää, mutta muuten en voi sanoa olevani erityisen vakuuttunut. Norte on valovuosia tätä edellä.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated C.I.A. Codename: Alexa

 C.I.A. Codename: Alexa 6/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

7.2. Tässä oli Lorenzo Lamas hulmuavine takatukkineen ja ison hallin parkkipaikkaa muistuttava vaaleansinisillä strobovaloilla valaistu C.I.A:n koulutuskeskus, jossa lafkan agentit harjoittivat asianmukaisissa tamineissa jotain aasialaista taistelulajia. En tiedä miksi. Tuotantoarvot ja aika pitkälti kaikki muutkin osa-alueet oli kengännauhaosastoa ja keskustelun taso jotain todella hämmentävää. Viihdyin aivan liian hyvin. Vaihdoin elokuvan jälkeen läppärini taustakuvaksi Lamasin kokovartalokuvan. Olen voinut sen jälkeen paremmin.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali voted for list

Miika's Movie Diary - 2017 (250 movies items)

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

6.2. Angst on ilmeisesti vaikuttanut erityisesti Gaspar Noén elokuviin, mutta sen lisäksi tuli mieleen myös Haneke ja Funny Games, jonka kotiintunkeutumiskauhussa on vastaavanlaista naturalistista, viihde-elementeistä riisuttua psykologista jännitettä. Pienestä budjetista huolimatta Angst on elokuvallisesti hyvin pätevä - erityisesti omintakeisen kameratyöskentelyn osalta. Erwin Lederin mielenvikainen murhamies ei ole överiksi vedetty karikatyyri vaan realistisen oloinen luhistunut ihmispolo, joka nyt vain sattuu olemaan päästään aivan sekaisin. Häiritsevintä elokuvassa onkin dokumentaarisuuden tunne. Tapahtumat tuntuvat todenmukaisilta ja todellisilta, ja se taas ainakin omakohtaisesti herättää kysymyksiä katsojan roolista elokuvassa. Murhan katsominen ei olekaan enää niin viihdyttävää, kun siitä on riisuttu kaikki katsojan oloa helpottavat elementit.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali voted for list

Movie Diary 2017 (105 movies items)

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated Kumiko, The Treasure Hunter

 Kumiko, The Treasure Hunter 5/10

7 years, 2 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

5.2. Mielenterveysongelmista kärsivä yksinäinen japanilaisnainen katsoo Fargo-elokuvan ja luulee elokuvassa piilotettua rahakätköä oikeaksi. Siispä on lähdettävä paikkakunnalle kaivamaan aarre esiin. Elokuvassa on visuaalista silmää erityisesti Kumikon värikkäässä pukeutumisessa suhteessa Fargon talvisiin maisemiin, mutta muiden vahvuuksien löytäminen on vähän hankalampaa. Nyt jo jokusen elokuvan nähtyäni elämäni aikana käsikirjoituksellisen tyhjäkäynnin kompensoiminen maisematunnelmoinnilla alkaa tuntua vähän halvalta ja helpolta. Toki Kumikon epäonnistuneiden työ- ja ihmissuhteiden kautta yritetään kommentoida japanilaisen yhteiskunnan mahdottomia vaatimuksia yksilötasolla, mutta samanaikaisesti Kumikon hiljainen, vaatimaton hahmo jää niin etäiseksi, että ainakaan itseäni ei juurikaan hetkauttanut naisen kohtalo. Keskinkertaista.

7 years, 2 months ago

Kukkakaali rated Insidious

 Insidious 3/10

7 years, 3 months ago

Kukkakaali added 1 item to Films Watched in 2017 list

3.2. Lupasin itselleni vähentää keskinkertaisen Netflix-kauhun tapittamista, mutta ihmisiähän tässä ollaan ja joskus sitä vain ratkeaa. James Wan on ohjaajana todella kummallinen tapaus, sillä mies on kykeneväinen luomaan ihan tunnelmallisiakin kummitustarinoita (Conjuring-elokuvat), mutta Insidious on haaleine värimaisemineen ja ympäripyöreine kliseeviidakkoineen jotenkin todella mielenkiinnoton kyhäelmä. Elokuvassa palataan myös Saw-aikakauden virhearviointeihin siltä osin, että tahatonta huumoria on mukana yllättävän paljon. Nautin erityisesti Patrick Wilsonin kamppailusta aavemaailman porteilla seisovan nahkatakkiportsarin kanssa. Sitten kun sinne aavemaailmaan lopulta päästään vierailulle, niin joko budjetti- tai mielikuvitusongelmien takia astraaliprojektio sisältää ainoastaan pimeän omakotitalon sen sijaan, että oltaisiin esim. kuvattu jotain vähän originellimpaa henkimaailman elinympäristöä. James Wanin käsitys pelottavista olennoista on tämän elokuvan puitteissa näemmä virnistelevät ja vahvasti meikatut naiset, jotka menneen aikakauden kuteissaan kurkistelevat milloin mistäkin kaapista ja yrittävät seisoa edessäsi. Punakasvoinen demoni herättää sekin lähinnä epäuskoisia hymähdyksiä. Lopulta Insidious on vain laiska ja yllättävän kesy kauhupastissi, enkä nyt suoraan keksi ainuttakaan syytä miksi kenenkään täytyisi nähdä sitä. Todennäköisesti katson silti jatko-osatkin jonain päivänä, koska huonojen elokuvien katsominen on suositeltavampi itsetuhoisuuden muoto kuin alkoholismi tai viiltely.

7 years, 3 months ago

Kukkakaali rated The Other Side of Hope

 The Other Side of Hope 8/10

7 years, 3 months ago